Eino Leinon runon siivittämänä - neljä vuoden aikaa haaste.

Sain mukavan haasteen Pirkolta Vaarintorpan puutarharhasta.
Kiitos Pirkolle.
Haasteen tarkoituksena oli kuvata kaikki neljä kaunista vuodenaikaamme
mieluummin samasta paikasta jokaisesta omalla kuvalla.
Mukaan voi haastaa neljä mukavaa blogi ystävää.
Minä en nyt haasta ketään, mutta kaikki halukkaat voivat siepata itselleen tämän haasteen.

Aloitankin sen keväästä. 

Koska kevät on elämän alku. 

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Kevättä seuraa kesä.



Minä kuulen, kuink, kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut. 



Syksy tulee ja vie mennessään kevään ja kesän. 

Minä luulen,nyt kypsyvät unelmat, 

ja toivot ja tou' ot muut. 

Talvi peittää ja hautaa myös syksyn lehdet ja luo ne taas uudeksi kevääksi. 

Kaikk ' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk ' on niin hellää ja hyvää
kukat suuret mun aukeavat
sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

-Eino Leino -

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Sain huhtikuu haasteen jo toiseen kertaan. Mutta yritän saada jotain kasaan.  

Sain haasteen. Pihakuiskaajan blogista Annelilta ja Rikkaruohoelämää Betweeniltä. 

Olen potenut flunssaa jo reilun viikon verran. En naismuistiin ole sairastanut vastaavaa. Mutta näillä mennään. Siis uudemman kerran  huhtikuu haasteeseen.Ja kun viimevuosi oli mitä oli kaikki myöhässä ja minulla vähän kuva materiaalia. Päätin ottaa vähän toukokuuta mukaan niin voidaan haaveilla mitä ehkä on edessä. Elikä kerta vielä kiellon päälle. Keväällä huhtikuussa minulla oli joitakin palloesikon alkuja itänyt ja ajattelin reilusti lisätä palloesikko katrasta. Mutta todellisuudessa minulle jäi tästä lopullisesti muutama henkiin istutettavaksi asti. 

Tämä mä kuva on otettu 

5.4. 17.

Mutta onneksi minulla oli ennestään jo joitakin kasvamassa rivarin pihan rinteessä. 

Jotka sitten antavat uusia siemeniä. 

Mukaan kukkailotteluun alkaa kukkimaan balkaninvuokko ja tulppaaneja. 

Sisällä mökissä alkoi papinkaura pukkaamaan nuppuja jo 

18.3.17. 

Tähkävarsi oli jo hieman kasvanut pituutta 1.4 mennessä. 

Joskus olen tuonut sen kotiin missä se kukkii vielä syyskuussa. 

Minua sykähdyttää se ajatus ja tunne millä voimalla kevät muuttuu kesäksi. Nämäkin kukkapenkit muuttuu hetkessä.

17.4.17.

28.5.17.

17.4.17.

28.5.17.

17.4.17.

28.5.17.

17.4.17.

23.5.17.

17.4.17.

28.5.17.

Onneksi kun puutarhassa on vielä hiljaista voi iloa kukista sisälle tuoda kaupasta ja niitähän on saatavana keväästä syksyyn.

Toki pitää muistaa mainita meidän herkut mitä ei vielä kyllä huhtikuussa omasta penkistä saa, mutta kaupan hyllyiltä pitkin vuotta. Me tosin alamme herkutella  nykyään lähinnä oman penkin antimia koska satoa tulee jo aika runsaasti. Tosin kerran pari pitää ottaa varaslähtö kaupasta.

15.4.17.mökillä nautiskellen.

Ja meidän pikku "nappula" pojanpoika oli saavuttanut huhtikuussa jo kolmen kuukauden iän  voi tätä kasvun ja elämän ihmettä.

Alkuperäinen haaste kuuluu näin. 

1.  Kerro mistä haasteen sait. 

2.  Kerro huhtikuun viisi tärkeintä kevään merkkiä jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaammin. Etelä rannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto. 

3.  Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia mukaan. 

Minä en haasta nyt ketään mukaan tähän, mutta jokainen voi halutessaan siepata tämän haasteen itselleen. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Jouluruusun vaiheita.

Ostin tässä aiemmin ehkä joulukuun alussa valkoisen jouluruusun. Laitoin sen myöhemmin vähän ennen joulua lasiseen ruukkuun missä minulla oli ollut aiemmin jouluvalot ja käpyjä. Pohjalle laitoin sammalta ja mustikan varpuja vähän reunoille. Suojaruukun päällystin säkkikankaalla ja ympärille samanvärisen kumilangan.

Nämä kuvat on otettu 23.12. Lasisen ruukun reuna heijastaa pahasti kuvassa, mutta onneksi se ei käytännössä näytä tältä. 

Kastelin reunoilta sammalta ja mustikanvarpuja ja hieman myös jouluruusua. Ja kastelun ja lämmön yhteisestä vaikutuksesta se kasvoi jonkinverran. Nämä kuvat on otettu. 3.1

.

Mutta nyt sen lehdet on alkanut ruskettua. On ilmeisesti aika lähteä mökille. Siellä on lämpö noin +5 astetta. Keväällä istutan sen ulos. Mökillä on sisällä  tällä hetkellä oikea kaaos meneillään. Yhden seinän paneelit vaihtuu levyyn ja saa maalipinnan. Kukkia on sisällä aikamoinen määrä, mutta vielä sekaan hivutin jouluruusun rosmariinin ja laihan pelakuun viereen. 

Käväisin vielä puutarhan puolella. Tänä vuonna jätin vadelmien vanhat satoa antaneet oksat syksyllä paikoilleen ja poistan vasta nyt keväällä. Huomasin että penkki on entistä selkeämmin vahvempi kasvultaan alapäästä. Mistäköhän tämä johtuu?  Pitää lannoittaa vähän reilummin penkin yläpäätä ja katsella onko syy lannotuksessa vai jossain muussa. 



Yksi hernepensaan oksa oli katkennut, mutta kun ei ollut aidan päällä jätettiin katkominen toiseen kertaan.

Muuten tilanne puutarhassa oli hyvä, jälkiä ei näkynyt muutakuin omat ja kissan.   

Suljin portin hyvillä mielin. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Rouva Talvi

Rouva Talvi heräsi kesäuniltaan ja haukotteli makeasti. 

Pakastimen pohjalta hän poimi pari jääpuikkoa ja imeskeltyään ne, hän virkistyi silminnähden. 

Rouva kurkisti ikkunasta ja huokaisi. Ulkona näytti niin ankealta. 

Lehtensä pudottaneet puut törröttivät paljaina kuin kannatellen liian matalalla roikkuvia pilviä. Kesätuvassakin näytti tunkkaiselta. 

Nyt on aika toimia, puuskahti rouva, avasi kaikki ikkunat ja alkoi nakella untuvatäkkejään, tyynyjään ja vällyjään ulos. 

Tuuli tästä innostui ja alkoi puhallella pohjoisesta. Ja rouva Talven petivaatteet pöllysivät niin, että kohta koko maisema oli valkoisena. Pilvet virkistyivät, kohosivat korkeammalle ja alkoivat viskoa hiutaleita sekaan. 

Rouvan posket alkoivat punertua touhuamisesta ja hän jopa vihelteli iloisesti. 

Kun kaikki alkoi näyttää puhtaanvalkoiselta ja tuoksua kirpeän raikkaalta, 

rouva pysähtyi ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. 

Sitten hän pukeutui parhaimpiinsa, lämpöiseen lumivalkoiseen villapukuun ja hiutalehattuun ja istuutui juuri koristelemaansa puutarhavajaan. 

Tähdet alkoivat syttyä taivaalle, 

kaikkialla oli hiljaista ja kaunista. 

Siellä hän nyt istuu siihen saakka kunnes neiti Kevät tulee lounaistuulella ratsastaen ja sulattaa jään ja lumen. 

Tämän kirjoituksen sain ystävältä joulutuomisen mukana. Hän ei tiennyt kuka sen on kirjoittanut, mutta tuskin  kirjoittaja pahastuu vaikka halusin jakaa sen näin yleisesti muidenkin luettavaksi. Niin mukava se oli. 

Ja kun vielä viikonloppuna  mekin saimme valkoisen lumipeitteen.
Nyt  tosin jo osittain sulaneena.

Talvipäivän seisaus oli ja meni.

Eikun kevättä kohti.

Kohti uusia postauksia ja blogeja.



Mutta tällaista tällä kertaa.