Mökin rinteiden kitkemistä.

Tänä vuonna on ollut hankalaa saada aikaa ja haluja rinteiden kitkemiseen . Meillä kun niitä on tosi paljon ja niissä kasvaa runsaasti metsäkortetta. Sen siitä saa kun yrittää valloittaa metsää osaksi puutarhaa. Olen yleensä saanut ne hoidettua heti kesäkuun loppuun mennessä, mutta nyt ne on vieläkin kesken. 

Käytän apuna vanhoja tikapuita nekin alkaa kyllä olla korjauksen tarpeessa. Mies siirtää niitä sitämukaa kun minä olen saanut kortteet muovilaatikkoon. Se pysyy paremmin pystyssä rinteessä kuin sanko. Akalla sensiaan on välillä vaikeuksia sen pystyssä pysymisen kanssa. Minua on vaivannut asentohuimaus viimeaikoina taas. 

Rinteessä kasvaa paljon tuoksukurjenpolvea. Verikurjenpolvea on myös jonkinverran ja alapäässä ylärinnettä monenlaista matalampaa kukkivaa . Tänävuonna ne kukkivat suurinosa kortteen seassa. 

Alapuolesta tulee nupittyä rikkoja vähän mennen tullen kulkiessa  kun ei tarvitse tikkaita. 

Yläpuolen rinteestä joudun kurkottelemaan ihan ylhäältä alaspäin kun tikkaat ei sinne yltää. Kyllä tuntuu pohkeissa ja jalkaterissä samaten jalkapohjissa kun näitä kitkee. Mutta milloin näitä lihaksia sitten harjoittaisin. 😀. 

Alapuolella polkua on nousultaan pienempi rinne minkä juuri ja juuri pystyn kitkemään ilman tikkaita. Siinä kasvaa paljon pensaita, angervoja ja maanpeitekasveja kuunliljarivistön lisäksi. 

Minä annan kuunliljojen kukkia ne on aika kauniit kun niitä on paljon. 

Vielä pitäisi saada jostain energiaa näiden kitkemisten loppuun viemiseen. Nyt on ollut niin kuumia päiviä että ne on jälleen siirtynyt. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Satoa

Mansikkamaa on antanut satonsa. Sato ei ollut mikään kehuttava mutta kun sitä vertasi edelliseen vuoteen olihan se huomattavasti parempi. Kahtena kovana talvena menetimme mansikantaimia ihan hirveästi.. Viime talvi oli suotuisa ja syksyllä istutetut uudet noin 30 kpl tainta tuottivat ihan mukavasti mutta osa jäljellä olevista vanhoista taimista kuivui alkukesän kuivuudessa . Nyt uusimme syksyllä loputkin vanhat taimet ja laitamme olkikatteen jos mahdollista mansikkakankaan tilalle. Jos se pitäisi paremmin kosteuden ,  meidän maamme on aika hiekkapitoinen ja vettä läpäisevä. 

Tässä kehikot mansikkamaan päältä  palautetaan paikoilleen tallinseinälle odottamaan ensikautta. Nyt pitää paneutua uusien taimien katseluun. Viime vuonna ostimme kaikki 30  kpl bounty  lajiketta. Se oli kyllä suurta ja makeaa mansikkaa. Nyt tekisi mieli kokeilla jotain muuta lopuille. Onkohan teillä mitään ehdotuksia ja kokemuksia? Muutamia polkan taimia on myöskin hyvässä hapessa.

Tällä seinustalla säilytämme kehikot seuraavaan satokauteen.

Vadelmasato on meneillään  ja saa nähdä mitä tulee.  Tällähetkellä näyttää aika kuivan näköiseltä vaikka vettä onkin saatu muutaman kerran  aika reilustikkin. Laitoin keväällä niille voimaksi lehmänlantaa ja uutta multaa päälle sekä karikkeen. Vartijoitakin kyhättiin puutarhaan muutama kappale vartioimaan satoa. Viime vuonna vadelmasadon vei mehiläiset kokonaan. Jos näin käy tänäkin vuonna ei tämä vartija pysty sitä estämään. 

Punaherukat ja mustaherukat kypsyvät oman vartijansa suojissa ja olen kerännytkin jo niitä jonkinverran. 

Samoin kirsikoita on muutamia jo syötykin ja kohta ne ovat kerättävissä mutta tänä vuonna ei sato päätä huimaa. Vartijalla taitaa olla tänä vuonna helppo kesä. 



Omenapuu valkeakuulas on tullut tiensä päähän. Tien mikä loppui ennenkuin kerkesi edes satoa kunnolla antamaan. Viimevuonna siinä oli kyllä jonkinverran hedelmiä mutta olivat syömäkelvottomia pihlajakoin takia. Edellisenä vuonna söimme muutamia ja hyviä olivat joten harmi tämä menetys. Myyrät tekivät selvää jälkeä. 

Mutta tällaista tällä kertaa.

Surua ja iloa.

Tänä kevät ja alkukesä on ollut kummallista aikaa en ole kerinnyt tehdä juuri mitään puutarhassa ja mökillä. Minulla on ollut paljon surun hetkiä. En meinaa päästä ollenkaan tolkuilleni . Nyt vasta oikeastaan tajuan taas tämän hetken. Minä olen menettänyt puolen vuoden sisällä kaksi veljeä ja yhden sisaren. Sisaren joka on meistä lapsista vanhin ja jonka hautajaiset on puolentoista viikon päästä. Hautajaisia on ollut vähän liikaakin. Minulle syntyi toinen lapsenlapsi ja muutaman tunnin päästä kuulin että jo toinen veljeni on kuollut. Siitä muutamia tunteja kun sain tietää että siskoni on sairastunut vakavaan, ärhäkkään verisyöpään. Hän menehtyi kahden kuukauden kuluessa. Nyt ajattelen ja toivon että lempeämmät tuulet alkaisi puhaltaa ja voisin purjehtia taas tyynempiä vesiä. 

Lisää Iiriksiä.

Lisää iiriksiä ja kurjenmiekkoja minulla on tosiaan melkoinen määrä niitä molempia.
Kaikki tosin ei kukkinut tänä vuonna ollenkaan johtuen ehkä syksyisistä siir-
roista. Ja taisi käydä myös niin että kaikkia ei tullut edes kuvattua.

Tässä keltaisessa minua viehättää lehtienkaksivärisyys

Tässä muuten valkoisessa on ripaus lilaa.

Mutta tällaista tällä kertaa.