Sain Kivisen Vilman pihalla blogista haasteen otsikolla minä puutarhurina. Hän laittoi sen myös itse alulle. Siinä hän kertoo vapaamuotoisesti itsestään puutarhurina ja näin hän toivoo haasteen jatkuvankin vapaamuotoisessa muodossa.
Asun kaksikerroksisessa rivitalossa. Kun muutimme tähän heräsi minussa valtava halu puutarhanhoitoon.
Minun isäni oli jonkinlainen itseoppinut puutarhuri hän teki toisille puutarhoja , vesiallasjuttuja ja jalosti omenapuita . Koskaan hän ei kerkinyt oppejaan minuun siirtämään , verenperinnön kautta varmaan jonkinverran.
Istutin niinpaljon kukkia ja puita kuin se oli mahdollista rivitalon päätyasunnon puitteissa mahdollista.
Olen kaupunkilaistyttö enkä voisi kuvitella asuvani maaseudulla vakituiseen missä ei olisi arjessa palveluita lähellä . Mutta toinenpuoli minussa kaipaa maaseudun rauhaan missä ei olisi autojen ja elämisen ääniä.
Toinen minäni on aina haaveillut omasta pihasta missä olisi paljon omenapuita ja isoja kukkapenkkejä.
Olen aina valmistanut ruokani itse käyttänyt eineksiä vain harvoin ja tietäen mitä syön joten unelma myös omasta hyötypuutarhasta alkoi elää yhä voimakkaammin , jossain maaseudun rauhassa kenties.......
Ostimme.... kuivanmaan mökin noin 4300 neliötä ja nämä maalaismaisemat alkoivat käydä tutuiksi. Kävimme viikolla ja joka viikonloppu , myös lomat vietimme täällä . Taakse jäi salit , kävely ja juoksulenkit pururadalla ne vaihtuivat toisenlaisiin pungerruksiin.
Ja niin sain yhtäkkiä ulkovalaistus sähkökaapeleiden kaivuun yhteydessä yhden unelmistani , tämän 48 metriä pitkän perennapenkin josta olenkin jo postanut aiemmin ja muutaman vähän pienemmän lisäksi ja kaikki YHTENÄ päivänä. 🤗. Olikohan tämä kerralla vähän liikaa ❓Mitä niihin istuttaa..... laitoin sanan kiertämään tuttujen kesken ja niin alkoi perennaa tulla. Liotin niitä ensin suurissa saaveissa rivarinpihalla kaikesta mullasta jos vaikka olisi kotiloita , meillä mökillä kun niitä ei ole mutta rivarinpihalla kyllä . Perennoja tuli todella paljon joka puolelta. Kampaajanikin antoi muutaman mustan jätesäkillisen . Työkaverit , ystävät ja tutut ja tuttujen tutut olivat anteliaalla päällä kaikki . Syksyllä alkoi tuntua jo siltä että nyt riittää....... ainakin tältä vuodelta. Mutta olihan pää aukaistu penkkien osalta.
Näyttää jo paremmalta , haluan penkkieni olevan kasvien peitossa. Rikkaruohojen kitkeminen on perus kauraa samoin kastelu.
Teimme aluksi viikonloppuna seitsemän tunnin työpäiviä mies mökkiä laittamalla minä puutarhassa ja pihassa . Kaikki kesälomat ja viikonloput alussa meni pitkien päivien vierähtäessä toinen toistaan. Mitä nyt käytiin kesälomalla miehen kotona auttamassa viikon samoissa hommissa. 😰. Joku sanoisi että ei mun juttu , okei..... mutta minun juttuni tämä oli mitä suuremmassa määrin.
Sama paikka myöhemmin.
Sama myöhemmin.
Niinsanotusti puutarhurin hommiin kuuluu paljon muutakin kuin perennat ja hyötykasvit , ainakin minun puutarhuriminääni .
Kevättalvisin teimme puusavottaa kahtena vuonna peräkkäin niin paljon että alkoi todella maistua puulta.
Alkoi tulla erikokoisia ja näköisiä puukasoja pitkin tonttia.
Myös valmiita pinoja. Näitä minä rakastan ❤. Niissä on jotain sellaista mitä ei voi oikein selittää ne on rakkaudella tehtyjä. Kiinnitän aina ihmisten pihoissa oleviin puupinoihin huomion. Ihailen siistejä pinoja tai tapaa millä ne on pinottu.
Lapio, kuokka , talikko ja kottikärryt pysyy myös tämän puutarhurin kädessä hyvin . Halusin itselleni parsapenkin ja sellaisen myös tein itselleni talikkoa apuna käyttäen . Tein muistaakseni yli kahdeksan metriä pitkän penkin johon istutin Virosta ostamani juurakot. Silloin ei täällä ollut oikein niitä vielä saatavilla ja jos jostain sai ne oli kalliita , ostin 25 juurakkoa. 😁. Myöhemmin luin illalla lehdestä artikkelin parsan viljelystä ja siinä sanottiin että perheen talouteen riittää noin viisi juurakkoa , mistä sitten riittää hyvin kun ne alkaa tuottamaan kunnolla. Katsoin miestä ja sanoin että meniköhän tämä nyt vähän yläfemmaan tämäkin.
Tässä jotkut kasvaneet jo ylipitkiksi satoa kerätään noin juhannukseen saakka ja senjälkeen annetaan juurakoiden vahvistua ja varsien kasvaa.
Minä taidan olla vähän suuruudenhullu , kun kaiken pitää olla isoa ja paljon.
Vuodet kuluivat ja penkkejä tuli ainavaan lisää samoin pienempää puusavottaa , hyötytarhaa ja mökin laajennusta . Olen oppinut tuunaamaan , rakentamaan ja korjaamaan .
Olen alkanut pitämään puutarhablogia olen tutustunut ja tavannut joitakin teitä jopa henkikohtaisesti . Olen saanut teiltä kaikilta paljon apua ja oppia. Olen ollut halukas oppimaan ja nyt ehkä jopa joitakin omia vinkkejä antamaan .
Ja näin minusta tuli se puutarhuri mikä nyt olen .
Me olemme tehneet minut yhdessä. ❤
Jos ja kun teet postauksen käy se kirjaamassa Kivisen Vilman blogin Minä puutarhurina kommentti osioon.
Mukaan haastan tähän kivaan ja vapaamuotoiseen haasteeseen seuraavat blogit.
Värvärin pata blogin
Puutarhan lumo blogin
Navettapiian puuhamaa blogin
Mutta tällaista tällä kertaa.
