Minun kiitollisuuteni

Sain Rikkaruohoelämää blogista Beetweeniltä haasteen jonka alullepanija Viherrilli blogissaan kertoo näin.


 "  Jokaisella on ainutlaatuinen puutarha, joten kahta samanlaista postausta lienee mahdotonta saada aikaan tämänkään aiheen tiimoilta. Toivottavasti haaste koetaan tarpeelliseksi ja moni ottaa siihen osaa. Muistuttaen sekä itseään, että omia lukijoitaan kiitollisuuden tärkeydestä. Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen. "

Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja haasteen säännöt. 

Pidä puutarha - aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarha ihmisiä mukaan haasteeseen. /

Tein hieman säännöistä poiketen selonteon omasta kiitollisuudestani. Se ei liittynyt mihinkään tiettyyn päivään, vaan on jatkuvasti minussa joka päivä. Joten en ole pitänyt päiväkirjaa vaan se pulppusi minusta ulos, miten kirjoitan ja mitä.
( Anteeksi olen aina ollut huono päiväkirjan pitäjä.)


Maanantai

Olen kiitollinen mökkipuutarhasta se tarjoaa eri vuodenaikoina sellaistakin puuhaa ja tekemistä mikä ei olisi muuten mahdollista.



Esimerkiksi puunkaatoa kevät-talvella ja sen jalostaminen lämmitykseen.



Makkaran paistoa oman nuotion lämmössä.

Tiistai 

Olen kiitollinen että sen ympäristö ja puutarha antaa satoa monin eri tavoin. 

Saan syödä maittavan aamupalan käyttäen oman puutarhan ja metsän antimia.

Keskiviikko.

Olen kiitollinen pienestä lapsenlapsesta Mirosta joka syntyi 17.1 17.
Voimme tarjota hänelle sellaisen leikkiympäristön ja leikkipaikan,
 mihin kaikilla ei ole mahdollisuutta vaikka haluaisikin.

Keskeneräinen maja odottaa  pienen pojan kasvamista sen voisi  suorittaa loppuun ukin kanssa.  (majan alku oli jo siellä kun me ostimme paikan silloin emme raaskineet sitä tuhota.)

Puro odottaa kaarnavenettä

Torstai.


Olen kiitollinen että voin kylmäsavustaa omalla pihalla lohet.

Perjantai .


Olen kiitollinen että mökkilaajennuksen myötä voin kohta nauttia uudesta saunasta, suihkusta ja sisävessasta.

Lauantai.  

Voin katsella  tähtitaivasta illalla kaiken työn ja tekemisen jälkeen. 

(kyllä se tähti sieltä löytyy.)


Sunnuntai.

Olen kiitollinen että minä olen minä  enkä kukaan muu ja minulla on kaikki mitä tässä  suppeasti olen postannut.

Kiitollisuushaasteen laitan eteenpäin. 

Vaarintorpan puutarha blogiin  - Pirkolle 

Pajassa ja puutarhassa blogiin - Seija Annelille

Puutarha on kotini  blogiin - Gitalle. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Kuunliljat penkeissä.

Kuunliljat penkeissä ovat hyviä aukkopaikkojen sekä sipulikukkien varsien peittäjiä. Minä käytän niitä paljon omissa kukkapenkeissä.



Mökillä oli ruohikko taas leikkuu kunnossa, mutta sitä ennen piti kuvata kun se oli tänä vuonna saanut apilankukka hunnun. 

Sato alkaa olla hyvällä mallilla, vaikka ei kovin suureksi ole vielä salaatit ja tillit kasvanut. 

Vadelmassa on paljon raakileita aika lupaavalta  näyttää. 

Mansikka sato jää vähäiseksi, mutta tortun tein mansikoista ja toisen pensasmustikoista. Mustikat ostin kaupasta. 

Piirakan ohje. 

100 g margariinia tai voita 

2 1/2 dl vehnäjauhoja 

3/4 dl sokeria 

1tl leivinjauhetta 

1/2 dl kuohukermaa 

Täyte. 

100 g maustamatonta tuorejuustoa 

1/2 dl fariinisokeria tai sokeria 

1tl vaniljasokeria 

1 1/2 dl kuohukermaa 

Päälle. 

3 - 4  dl marjoja.  

Pinnalle kiille 

1 1/2 dl vettä 

3/4 dl hyytelösokeria 

Sekoita pehmeän rasvan joukkoon kuivat aineet käsin. 

Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi . 

Kauli taikina jauhoja apuna käyttäen vuoan kokoiseksi levyksi +reunat. 

Nosta levy vuokaan ja painele taikina jauhoisella kädellä huolellisesti myös vuoan reunoille. 

Anna seistä kylmässä 15 - 20 minuuttia niin taikina pysyy paistettaessa paremmin vuoan reunoilla. 

Paista tarttua 200 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla noin 20 min. Anna jäähtyä 5 -10 min. 

Irrota torttupohja varovasti vuosta ja nosta tarjoilu astiaan. Sekoita tuorejuuston joukkoon fariinisokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa seosta  käsin kunnes sokeri on sulanut 

ja seos on tasaista ja sileää. 

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se tuorejuuston joukkoon.  

Levitä seos torttupohjalle. 

Laita päälle marjat. Sekoita kiehuvaan veteen hyytelösokeri ja anna kiehahtaa. Anna seoksen jäähtyä muutama minuutti. 

Levitä seosta lusikalla marjojen päälle. Anna hyytyä kylmässä. 

Aika hyvän makuista oli ensikerralla laitan enemmän marjoja ja isompaan vuokaan, että pohjasta tulee ohuempi. Seuraava päivänä on mehevämpi kun on pohja vähän pehminyt.

Tämän ohjeen olen ottanut Kaarina Roinisen kirjasta. 

Parhaat Kotileivonnaiset. 

Kirjassa ohje oli tehty mustikoista. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Silkkipioni

No nyt on minulla pionit mitä kuvata näin tähän aikaan. En yleensäkään pidä niinsanotusti tekokukista, mutta poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Ostin pari oksaa silkkipioneja. Itselläni mökillä on vielä aika pieniä pionipuskat jotta niistä maljakkoon raskisi ottaa. Ja kuten olen tässä kertonut, että en ole kehdannut niitä kuvata, kun ovat niin kurjissa oloissa ennenkuin pääsevät toivottavasti syksyllä parempiin oloihin. Kaikilla on ne paraatipaikoilla ja minulla heinien seassa. Tämä kotoinen puska palvelee näin kun ollaan muutenkin paljon kesällä mökillä.

On ne niin aidon näköisiä että luontokin voisi erehtyä sanoi Uuno Turhapurokin.

Kiitos kaikille uusille lukijoille jotka kiinnostuitte blogistani toivottavasti osaan pitää teidät hereillä jatkossakin. 

Mutta tällaista tällä kertaa. 

Heinäkuun puutarha.

Mökillä oli taas työntäyteinen viikonloppu. Kaunis ilma toi mukanaan paarmat. Oli joskus jopa vaikeaa kun ne puri koko ajan. Mutta saatiin kaivausalue tasoitettua ja pressut päälle. Saavat olla nyt jonkin aikaa. Istutus puuhat alkaa myöhemmin, kun kerkiää. Ja näin siihen ei tule ainakaan rikkaruohoja. Mies onneksi teki tämän tasoitus puuhan senverran raskasta se oli. 

Hyötypuutarhassa oli pakko käydä kuvaamassa. 

Punakaneli on saanut ensimmäiset raakileensa. Tämän omenapuun me siirsimme omaan puutarhaan 24.6.15. Katsoimme kuukirjasta parhaan mahdollisen päivän. Se oli naapurimme puutarhassa ja vähän liian syvälle istutettu ja ehkä myös vähän väärin leikattu. Jokatapauksessa kaivoimme puun ylös kyseisenä päivänä. Harmi kun ei tullut kuvattua juurien kokoa. Niitä tuskin oli ja vain toisella puolella oli isoimmat juuret. Sentakia se myös kasvoi vinossa. Isosta multapaakusta ei ollut tietoakaan. Oli vain ne paljaat juuret. Lehtiä oli vain nimeksi. Kuljetimme sen mökille peräkärryllä. Pelkäsin että viimeisetkin lehdet varisee matkalla kohti uutta kotia. Mutta mikä ihme, tässä on tulos. Kyllä minä sitä silittelin ja paijasin ensimmäisen syksyn aikana mikä oli onneksi pitkä ja lämmin. Sanoin että jos se selviää niin se saa kasvaa melko vapaasti ilman suuria leikkauksia. 

Vadelma on jo hyvässä raakilevaiheessa. 

Vee- tyyliin istutettuna uusi seuraavan vuoden kasvu saa hyvin valoa. 

Perenna penkeissä ja rinteissä avautuvat uudet kukat. 

Tämän kukan nimeä en tiedä joku angervo lajike varmaan. 

Leimurakkaudella on mahtava lehtien väri, vielä se ei tosin ole kukassa. Melkein pidän siitä enemmän näin ilman kukintaa. 

Ritarinkannusta minulla on useampaa väriä ja useammassa paikassa. 

Alppiasteri kukkii tänävuonna runsaasti. Toissavuonna peurat kaivoi talvella sen kasvuston esiin ja söi. Joten viimevuonna se ei kukkinut ollenkaan. Nyt siitä viisastuneena peitin sen havuilla syksyllä. 

Rotkolemmikki on kukkansa menettänyt, mutta lehdet ovat kauniita. 

Keijunkukista pidän myös paljon niitä on minulla useampaa lajia. 

Pesupaikalle menevässä rinteessä tuoksukurjenpolvi on hyvässä kukassa. Lisään sitä vielä syksyllä. Rinnettä piisaa vielä, mitä ei kuvassa tule  nyt esiin. 

Kuunliljoissa on myös paljon nuppuja ja kun kukkia on paljon niin ne aika mukavan näköisiä. 

Tähkäkeijunkukan tähkät on venynyt pituutta tänä vuonna ihan mahdottomasti. Näin korkeita ne ei ole koskaan ollut. 

Valkoinen verenpisara on jo ihan hyvän kokoinen vaikka siirsin sitä viimevuonna ja se ei oikein tykännyt muutosta. 

Keskuspihalla kuunliljat on saanut rehevyyttä.

Rivarin pihalta oli pakko kuvata jasmikkeet oli niin upeassa kukassa ja tuoksu jopa liiankin huumaava. 

Minun on tämä sininen hortensia. 

Kiitos vaalean vihreää ja Kirsi kun liityitte lukijaksi toivottavasti pystyn pitämään teidät hereillä jatkossakin. 

Mutta tällaista tällä kertaa.