Lapsuuden puutarha muistot -haaste.

Sain Tuulikilta Kukkia ja koukeroita kivan haasteen minkä sanoin toteuttavani mielelläni. Minulla tosin  ei ole paljon teille annettavaa lukemista. Minun lapsuuteni puutarhavuodet olivat lyhyet. Minun isäni ja äitini erosivat minun ollessa joko viiden tai kuuden vanha. Asuimme isäni rakentamassa 40 luvun talossa. Isäni oli jonkinlainen puutarhuri, sekatyömies, välillä timpuri. Mutta taitava hän oli käsistään. Hän teki ihmisille puutarhoja, pieniä lampia ja jalosti omenapuita. Minä itse rakastan omenapuita. Mökkipaikan kun ostimme olisin halunnut että siellä olisi ollut myös näitä istutettuna. Kaikkea muuta oli. No piti istuttaa muutama.



Tässä rivarialueella missä asumme on ollut iso omena tarha. Minun veljeni ja isäni on ollut mukana istuttamassa niitä aikoinaan. Nyt niistä on jäljellä vain muutama puistoalueella. Rivarin pihalle ihmiset on istuttaneet uusia puita, kuin vanhaa kunnioittaen, Meidänkin pihassa on yksi. 

Tämän omenapuun alla minä viihdyn, luen ja joskus muistelen. Nyt en voi siellä muistella kun sen oksia kantaa 10-15 cm  lunta.

Lapsuuskodin pihalle isäni oli myös istuttanut muutaman omenapuun. Minä ja minua kolme vuotta vanhempi sisareni huomasimme yhtenä päivänä omenapuussa kolme omenaa. Niinpä otimme yhden ja veimme sen äidille ja sanoimme että tasaisi sen meille puoliksi. Äitiä harmitti koska ne olivat ensimmäiset omenat siinä puussa ja vielä raakoja. Mutta tasasi sen puoliksi meille kummallekkin. 

Mansikkaa äiti myös istutti ja me halusimme auttaa sisareni kanssa keräämällä

mansikat. Mansikoita tulikin aika iso astia. Meille tuli riitaa kumpi astian kantoi. Sisareni voitti kamppailun kun oli minua vanhempi. Minä en tästä lannistunut, vaan otin kiven ja heitin sisarta kalloon. Sisareni suuttui todella ja tempaisi minua vielä isommalla kivellä kuinkas muuten kuin myös kalloon. Molemmilta pääsi parku ja menimme sisälle äidille kantelemaan toisistamme. Äiti ei meitä lohduttanut kumpaistakaan vaan saimme lähtöpassit ulos. Vieläkin muistan kun mökillä kerään ensimmäiset mansikat tämän tapauksen ja tunnen melkein jopa kotin päässäni. 

Raparperiä meillä myös kasvatettiin. Aina kun minua ei huolittu mukaan leikkeihin tulin sisältä portaille ja huusin, että äiti käski antamaan mulle raparperiä. Silloin syötiin joskus pätkä ihan noin raakana.

Kuuleman mukaan isäni kasvatti myös kukkakaalia vuokra pelloilla. Ehkä meillä oli myös jotain muutakin hyötykasvia kasvamassa pihalla, mutta siitä minulla ei ole suurempaa muistikuvaa. 

Luonto oli meillä lähellä myöskin leikeissä. Pidettiin kauppaa. Voikukan kukka oli voi, sen varret halkaistiin ja laitettiin hiekkaa väliin siitä tuli silakka. Sitä en muista mikä oli tilliä joku luonnon kasvi se oli 

Lupiinin palot olivat herneitä jne. 

Kesät oli lämpimiä ja kauppa kävi. 

Meistä sisarista seuraavaksi vanhin veli oli kova kokkaamaan. Hän loihti ruuan pöytään leikeissä vaikka mistä. Kerran oli tarjolla sammakonkutu velliä ja nutipää soppaa. Meitä oli opetettu ettei ruuasta saa nurista ja syötiin kotona aina mitä oli tarjolla. Joten minä olin käynyt ruuan kimppuun tosissani. Veli ja siskoni esti. Minä olin vähän suuttunut moisesta. 

Kyllä ruokatarjoilu on muuttunut. 

Käpyjä kerättiin metsästä suuria määriä poltettavaksi. Minä kerään vieläkin käpyjä sytykkeeksi ja koristeeksi. 

Keväällä äitienpäivän aikaan kerättiin valkovuokoja isoja kimppuja. Meillä oli siellä lähellä teurastamo ja sen takana metsässä oli valkovuokoilla mahdottoman paksut ja pitkät varret. 

Kukkia oli aika niukasti meidän pihassa. Mutta jotain kuitenkin, oli vanhaa kantaa narsissia. 

Ja pioneja oli muutama pensas. Oli tummanpunaista kerrottua ja vaaleanpunaista kerrottua. 

Isäni ja äitini erottua hän vei sisarensa pihalle kumpaakin pionia yhden pensaan jotta kaikki ei häviäisi. Jäisi nämä muistoksi. 

Sen jälkeen olen asunut Pikku Pietari pihan tyylisissä tai yksittäisissä vuokra puutaloissa missä puutarhaa ei ole ollut. 

Mutta kiitos Tuulikin, että vaivuin näihin muistoihin. Ja taisi se muistojen tuoksinassa lumikin sulaa. 

Haastan mukaan tähän  lapsuuden muistojen puutarhoihin. 

Vaahteran lehdellä plogin. 

Rouva Myttynen muistelee blogin ja 

Anun puutarha plogin. 

Eli säännöt  olivat. Kerro kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi puutarhaystäväsi mukaan haasteeseen. 

Mutta tällaista tällä kertaa.