Rouva Talvi

Rouva Talvi heräsi kesäuniltaan ja haukotteli makeasti. 

Pakastimen pohjalta hän poimi pari jääpuikkoa ja imeskeltyään ne, hän virkistyi silminnähden. 

Rouva kurkisti ikkunasta ja huokaisi. Ulkona näytti niin ankealta. 

Lehtensä pudottaneet puut törröttivät paljaina kuin kannatellen liian matalalla roikkuvia pilviä. Kesätuvassakin näytti tunkkaiselta. 

Nyt on aika toimia, puuskahti rouva, avasi kaikki ikkunat ja alkoi nakella untuvatäkkejään, tyynyjään ja vällyjään ulos. 

Tuuli tästä innostui ja alkoi puhallella pohjoisesta. Ja rouva Talven petivaatteet pöllysivät niin, että kohta koko maisema oli valkoisena. Pilvet virkistyivät, kohosivat korkeammalle ja alkoivat viskoa hiutaleita sekaan. 

Rouvan posket alkoivat punertua touhuamisesta ja hän jopa vihelteli iloisesti. 

Kun kaikki alkoi näyttää puhtaanvalkoiselta ja tuoksua kirpeän raikkaalta, 

rouva pysähtyi ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. 

Sitten hän pukeutui parhaimpiinsa, lämpöiseen lumivalkoiseen villapukuun ja hiutalehattuun ja istuutui juuri koristelemaansa puutarhavajaan. 

Tähdet alkoivat syttyä taivaalle, 

kaikkialla oli hiljaista ja kaunista. 

Siellä hän nyt istuu siihen saakka kunnes neiti Kevät tulee lounaistuulella ratsastaen ja sulattaa jään ja lumen. 

Tämän kirjoituksen sain ystävältä joulutuomisen mukana. Hän ei tiennyt kuka sen on kirjoittanut, mutta tuskin  kirjoittaja pahastuu vaikka halusin jakaa sen näin yleisesti muidenkin luettavaksi. Niin mukava se oli. 

Ja kun vielä viikonloppuna  mekin saimme valkoisen lumipeitteen.
Nyt  tosin jo osittain sulaneena.

Talvipäivän seisaus oli ja meni.

Eikun kevättä kohti.

Kohti uusia postauksia ja blogeja.



Mutta tällaista tällä kertaa.