maanantai 25. kesäkuuta 2018

Uutta kukintaa ja Naantalin juhannus.



Perennapenkkiin on tullut uutta kukintaa vaikka tämäkin iiris kukkii paljon lyhyemmällä varrella kuin viime vuonna.







Alppiasteri.






Toisessa penkissä  myös nämä iirikset on alkanut kukinnan.





19.6 .18 saimme mökille aikamoisen raekuuron. Trinkkiin olisi saanut kivat jäämuskat . Se teki esimerkiksi joidenkin kuunliljojen lehtiin ihan reikiä .






Rinteet sain vihdoin kitkettyä . Meillä on niissä paljon metsäkortetta.





Käytän näitä tikapuita mitkä nojaavat nyt takana kuusta vasten hyödyksi kun kitken nämä rinteet sillä ne on osittain tosi jyrkkiä.



Myyrät olivat myllänneet oikein tosissaan tässä rinteessä. Tuoksukurjenpolvet olivat kärsinyt tästä jonkin verran. Laitettiin tällaisia myyränkarkottimia pihaan ja puutarhaan .






Olemme viettäneet muutaman kerran juhannuksen Naantalissa ja näin nytkin vuoden tauon jälkeen. Meillä oli tälläkertaa huone vuokrattavana aivan rannasta kahdeksi yöksi. Aatto oli samanlainen kuin suurimmassa osassa maata tuulinen ja sateinen . Mutta se ei meitä haitannut kun varustukset on oikeat. 
Lauantaina päivä oli hyvä joten suunnistimme Kailonsaareen kävelemään. 
Matkanvarrella oli aika jännä vanha puu pahkoineen. 









Minusta tässä vasemmalla on kuin miehen pää puun sisällä. 
Silmät kiinni ja pää kallellaan. 

















Sunnuntaina paistoi jo aurinko tosi lämpimästi kun suuntasimme aamiaisen jälkeen rantaan. Kävimme uudestaan katsomassa niitä kasvoja puussa. Mutta jännä juttu en millään enää meinannut niitä löytää. Tekivätkö valot ja varjot silloin tepposet.

Kävimme myös  (Inkalilja Loven)  Annia tapaamassa heidän kesäkaupassaan perjantaina. Oli ihanaa nähdä hänet ja hetken lämmittää hänen kylmiä käsiään. Ja näin myös plogin pitäjä sai kasvot ,miellyttävät sellaiset .Sieltä ostin muutaman mukavan tuliaisen mökille valmistuvalle lasitetulle terassille. 




Sunnuntaina minulla oli treffit Minnan kanssa ( Ritavuoren juurella)  plogista keskustassa ja teimme vaihtokaupat minä toin hänelle perennoja ja hän minulle ruusunalkuja . Olin onnellinen myös tästä tapaamisesta . Hän oli niin energinen ja miellyttävä ja ennenkaikkea he ajoivat miehensä kanssa vartavasten nämä alut meille tuomaan. Hyvin olivat meidänkin perennat säilynyt torstai illasta sunnuntaihin. Nyt vaan tänään mökille ja huomenna ruusuja istuttamaan.





Vietimme jälleen mukavan juhannuksen. Ehkä palaamme taas joskus uudelleen.

Joten sanoimme Näkemiin Naantali


Tervetuloa uudet lukijat.


Mutta tällaista tällä kertaa.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Mansikkamaalla.



Taas oli aika kaivaa mansikkamaalle rastas karmit esiin . Me säilytämme ne tallin seinän takana seinään kiinnitettynä. Otamme esiin kun alkaa ensimmäiset mansikanrahkaleet pikkuisen punastua. Ja palautetaan ne seinälle sadon kypsyttyä. 
Nämä kuvat elementeistä olen ottanut aiemmin, mutta käytän niitä tarpeen mukaan.
Ehkä täytyisi ottaa uudet kuvat niin voisi paremmin seurata ja etenkin huomata seinän värin maalaustarpeesta. 



Isompia päälleasetettavia kehyksiä on kuusi kappaletta yhteensä. 



Näitä  yhdestä päädystä poistettavia elementtejä on kaksi kappaletta 
 Ne saa kätevästi pois etenkin keväistä ja syksyhuoltoa ajatellen. 



Mansikkamaa on kärsinyt nyt kolmesta talvesta ja taimia jouduttiin uusimaan runsaasti .Viimetalvena ei ollut niinpaljon menetyksiä. 
Nurmikkoa ei ole uskaltanut vieläkään leikata kuivuuden takia. 
Täällä on saatu vain kerran vettä vähän. 



Tänä keväänä  ostettiin ja istutettiin Polkaa 15 kpl ja Bounty nimistä 20 kpl.  
Viime vuonna istutettiin Polkaa 30 kpl.
Kaunotarta on muutamia taimia ja jotain muutakin lajia. 
Oli minulla oikein piirretty kartta missä oli mitäkin, mutta kun taimia kuoli sieltä sun täältä ja lisättiin niitä omistakin rönsyistä ei kerinnyt pysyä kartalla .
Mansikantaimet olivat loppu parina vuonna myös taimitarhoilta koska niilläkin oli paljon menetyksiä talven kanssa .
Yhteensä  meillä taitaa olla mansikkaa lähellä 100 tainta 
Jotkut ovat varmaan vähän liiankin lähellä toisiaan .


Ensimmäiset mansikat on syöty ja maukkaiksi havaittu. 

Perennapenkissä kukkii tällähetkellä kiva valkovihreä lehtinen sinilatva. 

Brince d' Anjou. 

Siirsin sen keväällä mökille rivarinpihalta ja voi olla että kärsi vähän siirrosta. 








Ostin myös viime vuonna Türistä samanlaisen toisen tai onkohan ihan samanlainen kuitenkaan. Se kukki huonosti ja minusta lehdissä on valkoista enemmän. 


Rivarinpihalla on unikko avannut jo kukkiaan. 





Näistä molemmista ken mielii siemeniä laitan syksyn siemenkirjeeseen jos vain onnistun niitä saamaan. 

Papinkauralle minun piti vaihtaa mullat nyt keväällä sitä kun en ole moneen vuoteen tehnyt ja ruukku oli jo liian ahdas sille . Mutta vein sen vaan ulos ja ajattelin vaihtaa vasta jos kerkiän,  kastaessa huomasin että se oli alkanut työntää kukkaputkea.
Töttöröitä oli yhteensä viisi, mutta ehkä niitä tulee vielä lisääkin.
Täällä olisi siinä vaiheessa kun saa uuden mullan paljon papinkauran alkuja.





Toin kauran mökiltä kotiin kukkimaan, koska sen kukinnasta saa nauttia tosi pitkään.



Mutta tällaista tällä kertaa.

Tervetuloa uudet lukijat.



maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rinnekukintaa, viimeiset parsat ja ensimmäiset tomaatit.



Minulla on useampikin rinne mikä alkaa pukkaamaan uutta kukintaa. 
Pitkän penkin rinneosassa on iirikset,  kurjenpolvet , keijunkukka ja 
rotkolemmikki alkaneet kukkimaan. 



















Rotkolemmikin"  Jack  Frost - lajike "olisin toivonut lisääntyvän itsekseen
mutta ei ole  näkynyt mitään siihen viittaavaa .
Sen lehdet on minusta äärettömän  kauniit , kuviolliset ja 
 vähän hopeaan vivahtavat .




Kuulemma jos kukkineet   kukat nyppii pois se saattaa kukkia vielä syksyllä uudestaan. Kukat on pienet ja äärettömän kirkkaan siniset. 
En ole uuden kukinnan toivossa niitä poistanut vaan olen toivonut sen siementävän .




Ympärillä olisi ollut kyllä tilaa lisääntymiselle, mutta on tainnut 
kukkavanat, siemenet olla vähän kaukana varatusta tilasta. 




Komeakuunliljat " Francee " ovat  vielä aika pieniä ja ehkä olen löytänyt
nimen matalalle angervolle joka on vasta nousussa .
Kääpiöjaloangervo Astilbe chinensis  "Pumila".




Tänä vuonna on tullut omasta maasta vähemmän parsaa mitä odotettiin . Mikä lieneekin syynä?  Kuulemma parsat eivät kuivuudesta kärsi , etsivät syvällä olevilla juurillaan veden ja kosteuden. Tiedä sitten . Jokatapauksessa nämä taitavat nyt olla viimeiset tänävuonna. Parsaa kun ei saa kaikkea syödä vaan pitää jättää versoja maahan ja antaa kasvaa.




Grillasimme parsat ja söimme mökiltä tultua rivarinpihalla mukavan iltaruuan .








Sain ystävältä keväällä tomaatintaimen jonka istutin rivarin lasituksen sisälle ruukkuun. En ole mikään tomaatin kasvattaja, mutta huomasin ilokseni , että sehän on tehnyt jo muutaman raakileen.




Ajatella että minäkin onnistuin edes muutaman tomaatin verran. Olen melkein jo tekijä  kun saamme kasvihuoneen tehtyä . ( Menee vielä pari vuotta) .




Mutta tällaista tällä kertaa.