maanantai 15. tammikuuta 2018

Jouluruusun vaiheita.


Ostin tässä aiemmin ehkä joulukuun alussa valkoisen jouluruusun. Laitoin sen myöhemmin vähän ennen joulua lasiseen ruukkuun missä minulla oli ollut aiemmin jouluvalot ja käpyjä. Pohjalle laitoin sammalta ja mustikan varpuja vähän reunoille. Suojaruukun päällystin säkkikankaalla ja ympärille samanvärisen kumilangan.
Nämä kuvat on otettu 23.12. Lasisen ruukun reuna heijastaa pahasti kuvassa, mutta onneksi se ei käytännössä näytä tältä. 








Kastelin reunoilta sammalta ja mustikanvarpuja ja hieman myös jouluruusua. Ja kastelun ja lämmön yhteisestä vaikutuksesta se kasvoi jonkinverran. Nämä kuvat on otettu. 3.1

.










Mutta nyt sen lehdet on alkanut ruskettua. On ilmeisesti aika lähteä mökille. Siellä on lämpö noin +5 astetta. Keväällä istutan sen ulos. Mökillä on sisällä  tällä hetkellä oikea kaaos meneillään. Yhden seinän paneelit vaihtuu levyyn ja saa maalipinnan. Kukkia on sisällä aikamoinen määrä, mutta vielä sekaan hivutin jouluruusun rosmariinin ja laihan pelakuun viereen. 






Käväisin vielä puutarhan puolella. Tänä vuonna jätin vadelmien vanhat satoa antaneet oksat syksyllä paikoilleen ja poistan vasta nyt keväällä. Huomasin että penkki on entistä selkeämmin vahvempi kasvultaan alapäästä. Mistäköhän tämä johtuu?  Pitää lannoittaa vähän reilummin penkin yläpäätä ja katsella onko syy lannotuksessa vai jossain muussa. 







Yksi hernepensaan oksa oli katkennut, mutta kun ei ollut aidan päällä jätettiin katkominen toiseen kertaan.




Muuten tilanne puutarhassa oli hyvä, jälkiä ei näkynyt muutakuin omat ja kissan.   












Suljin portin hyvillä mielin. 


Mutta tällaista tällä kertaa. 

tiistai 2. tammikuuta 2018

Rouva Talvi



Rouva Talvi heräsi kesäuniltaan ja haukotteli makeasti. 
Pakastimen pohjalta hän poimi pari jääpuikkoa ja imeskeltyään ne, hän virkistyi silminnähden. 
Rouva kurkisti ikkunasta ja huokaisi. Ulkona näytti niin ankealta. 
Lehtensä pudottaneet puut törröttivät paljaina kuin kannatellen liian matalalla roikkuvia pilviä. Kesätuvassakin näytti tunkkaiselta. 
Nyt on aika toimia, puuskahti rouva, avasi kaikki ikkunat ja alkoi nakella untuvatäkkejään, tyynyjään ja vällyjään ulos. 
Tuuli tästä innostui ja alkoi puhallella pohjoisesta. Ja rouva Talven petivaatteet pöllysivät niin, että kohta koko maisema oli valkoisena. Pilvet virkistyivät, kohosivat korkeammalle ja alkoivat viskoa hiutaleita sekaan. 
Rouvan posket alkoivat punertua touhuamisesta ja hän jopa vihelteli iloisesti. 
Kun kaikki alkoi näyttää puhtaanvalkoiselta ja tuoksua kirpeän raikkaalta, 
rouva pysähtyi ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. 
Sitten hän pukeutui parhaimpiinsa, lämpöiseen lumivalkoiseen villapukuun ja hiutalehattuun ja istuutui juuri koristelemaansa puutarhavajaan. 
Tähdet alkoivat syttyä taivaalle, 
kaikkialla oli hiljaista ja kaunista. 
Siellä hän nyt istuu siihen saakka kunnes neiti Kevät tulee lounaistuulella ratsastaen ja sulattaa jään ja lumen. 



Tämän kirjoituksen sain ystävältä joulutuomisen mukana. Hän ei tiennyt kuka sen on kirjoittanut, mutta tuskin  kirjoittaja pahastuu vaikka halusin jakaa sen näin yleisesti muidenkin luettavaksi. Niin mukava se oli. 

Ja kun vielä viikonloppuna  mekin saimme valkoisen lumipeitteen.
Nyt  tosin jo osittain sulaneena.


Talvipäivän seisaus oli ja meni.


Eikun kevättä kohti.

Kohti uusia postauksia ja blogeja.




Mutta tällaista tällä kertaa.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Yläkerrasta kuuluu kopina



Kuulin yläkerrasta kummallista koputusta. Pitihän se mennä tarkastamaan. Koputusta kuului yläkerran kaapista sieltä missä säilytän tontut. Nostin laatikot alas lattialle ja totta tosiaan siellä oli liikehdintää. Tontut olivat heränneet muutamaa päivää liian aikaisin.









 Ei auttanut muu kuin nostaa tontut pois laatikosta. 

Koristella kuuset ja laittaa tontut omille paikoilleen. Me koristellaan kuuset yleensä vasta jouluaatto aamuna, tänä vuonna tontut määräsivät toisin. 






Ruokailuhuoneeseen kuusi sai tänä vuonna muutaman uuden koristeen. 
Ledi valon sisältäviä palloja ja roosan värisiä palloja. 








Nämä puiset sydämet on muutaman vuoden vanhoja, mutta  näyttävät kuin olisivat jo kymmeniä vuosia. 






Valkoinen tonttu pääsi yläkertaan valkoisen kuusen alle niinkuin jo muutamana vuonna aiemminkin. Mikähän niitä tänä vuonna oikein vaivaa kuin odottaisivat jotain tapahtuvan jo ennen aattoa. Vai ovatko tontutkin muuttuneet levottomiksi näinä yleisestikin levottomina aikoina 





Kuusi sai vähän räväkämmän koristuksen mustiin sydämiin voi halutessaan kirjoittaa liidulla vaikka kaikkien nimet. 



Käpyyn toteutetut tontut on minun vanha työkaverini tehnyt melkein kolmekymmentä vuotta sitten. 






Eteisessä oli pakko laittaa myös pienemmät tontut vahtiin. Senverran pyristelivät käsissäni nostaessani ne laatikosta. 









MITÄ ON TEKEILLÄ ? 
JOTAIN IHAN VARMASTI. 

ONKO TEILLÄ HAVAINTOJA JOSTAIN VASTAAVASTA  ? 


Meidän pitää olla kilttejä toisillemme ja itselle armollisia. 
Joulu tulee varmasti. 

Tervetuloa uudet lukijat toivottavasti osaan pitää teidät hereillä jatkossakin 



HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA. 



Mutta tällaista tällä kertaa. 



torstai 14. joulukuuta 2017

Joululahja


Tänään sain valmiiksi lapsen lapselle tarkoitetun joululahjan. 

Lanka on seitsemän veljestä. Onkohan liian karkeaa? Pitää laittaa vuori jos siltä tuntuu. Takin neule on korinpohja kuvio. 










Laitoin hihan kyynärpäihin pehmeät nahkapaikat. Palaset leikkasin vanhasta nahkatakista. Minä olen säästänyt kaikki vanhat nahkatakit erilaisiin uusio käyttötarkoituksiin. 

Ompelin ne koneella hihojen ollessa auki. 
Kudoin ensin mallitilkun mihin kokeilin ensin onnistuuko koneella ommella neuleen päälle ilman nahkaneulaa. 




Tuntui se onnistuvan mutta tarkkana sai olla. 






Napeiksi valitsin nahkaa jäljittelevät pompan napit. 



Sukanpohjiin laitoin myös nahkaiset liukuesteet. Ne oli hieman hankalat ommella. Tein pienet reiät ensin purkurilla nahkaan. Neula mahtui ruuri lankoineen reiästä. 



Onko teillä jo lahjat tehty mitä on tarkoitus antaa  "tänä jouluna"? 


Mutta tällaista tällä kertaa. 


maanantai 11. joulukuuta 2017

Huhtikuun haaste postaus.


Sain tässä mukavan haasteen jokin aika sitten Annelilta Pihakuiskaajan blogista. Laitan tähän alkuun kyseisen haasteen säännöt.


1.  Tee postaus ja kerro mistä haasteen sait.

2.  Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaammin. Etelä rannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3.  Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia mukaan.



Tämä minun sieluni sykähtää ensimmäisiä kertoja keväälle kun omenankukat kukkivat ensikertaa maljakossa. 

3.4.16.






Ensimmäisiä kevään kukkijoita voi ostaa kotiin kukkakaupoista ja puutarhoista. Tämän minä olen saanut ystävältä hänen meillä käydessä. Jos tämä ei mene sielun sopukoihin niin sitten ei mikään. 




Mikä sitten on saanut silmäsi räjähdysmäisesti aukeamaan ja sydämesi pomppailemaan  ja pamppailemaan kuin ensimmäiset kukat puutarhassa on pinnistäneet esille. Tämä valkoinen esikko uhmaa kyllä tänä vuonna luontoa. 

2.4.17.








Myös krookuksia ja palloesikoita pukkaa jo kummasti. 

18.4.17.





Kotona parvekkeella kukkii aiemmin kellarista valoon  nostetut narsissit. 

18.4.17


Varma kevään merkki on myös puutarhamessut niillä me käymme joka vuosi. 

8.4.17.






Sieltä ostetut esikot kutkuttaa jo tulevasta. 


Nämä toivottavasti ilahduttaa minua monia vuosia penkkiin istutettuna. 













Mökillä. 
Nuotion lämmössä voit lämmitellä ja ihailla puiden kuivumista. 
Ja lopuksi paistaa makkarat. 

15.4.17.


Rajapuro mikä solisee huhtikuussa osittain sulana. 

2.4.17.






Mikä riemu. 
 Saat nostaa kukat kellarista valoon. 

24.4.17.









Viedäksesi ne kiireesti takaisin suojaan lumen tulon tieltä. 

25.4.17.






Voi tätä kevään ihmettä ja tunnetta. 

Ihanaa että saamme kokea se joka vuosi. 

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä vietän synttäreitä kuun lopussa. 
Rakkaalta saan joka vuosi kukkia. 





Mukaan haastan. 


Arjen Karusellissa blogin. 

Vaalean vihreää blogin. 

Päivänpesän elämää blogin.



Mutta tällaista tällä kertaa.