Mökillä oli taas työntäyteinen viikonloppu. Kaunis ilma toi mukanaan paarmat. Oli joskus jopa vaikeaa kun ne puri koko ajan. Mutta saatiin kaivausalue tasoitettua ja pressut päälle. Saavat olla nyt jonkin aikaa. Istutus puuhat alkaa myöhemmin, kun kerkiää. Ja näin siihen ei tule ainakaan rikkaruohoja. Mies onneksi teki tämän tasoitus puuhan senverran raskasta se oli.
Hyötypuutarhassa oli pakko käydä kuvaamassa.
Punakaneli on saanut ensimmäiset raakileensa. Tämän omenapuun me siirsimme omaan puutarhaan 24.6.15. Katsoimme kuukirjasta parhaan mahdollisen päivän. Se oli naapurimme puutarhassa ja vähän liian syvälle istutettu ja ehkä myös vähän väärin leikattu. Jokatapauksessa kaivoimme puun ylös kyseisenä päivänä. Harmi kun ei tullut kuvattua juurien kokoa. Niitä tuskin oli ja vain toisella puolella oli isoimmat juuret. Sentakia se myös kasvoi vinossa. Isosta multapaakusta ei ollut tietoakaan. Oli vain ne paljaat juuret. Lehtiä oli vain nimeksi. Kuljetimme sen mökille peräkärryllä. Pelkäsin että viimeisetkin lehdet varisee matkalla kohti uutta kotia. Mutta mikä ihme, tässä on tulos. Kyllä minä sitä silittelin ja paijasin ensimmäisen syksyn aikana mikä oli onneksi pitkä ja lämmin. Sanoin että jos se selviää niin se saa kasvaa melko vapaasti ilman suuria leikkauksia.
Vadelma on jo hyvässä raakilevaiheessa.
Vee- tyyliin istutettuna uusi seuraavan vuoden kasvu saa hyvin valoa.
Perenna penkeissä ja rinteissä avautuvat uudet kukat.
Tämän kukan nimeä en tiedä joku angervo lajike varmaan.
Leimurakkaudella on mahtava lehtien väri, vielä se ei tosin ole kukassa. Melkein pidän siitä enemmän näin ilman kukintaa.
Ritarinkannusta minulla on useampaa väriä ja useammassa paikassa.
Alppiasteri kukkii tänävuonna runsaasti. Toissavuonna peurat kaivoi talvella sen kasvuston esiin ja söi. Joten viimevuonna se ei kukkinut ollenkaan. Nyt siitä viisastuneena peitin sen havuilla syksyllä.
Rotkolemmikki on kukkansa menettänyt, mutta lehdet ovat kauniita.
Keijunkukista pidän myös paljon niitä on minulla useampaa lajia.
Pesupaikalle menevässä rinteessä tuoksukurjenpolvi on hyvässä kukassa. Lisään sitä vielä syksyllä. Rinnettä piisaa vielä, mitä ei kuvassa tule nyt esiin.
Kuunliljoissa on myös paljon nuppuja ja kun kukkia on paljon niin ne aika mukavan näköisiä.
Tähkäkeijunkukan tähkät on venynyt pituutta tänä vuonna ihan mahdottomasti. Näin korkeita ne ei ole koskaan ollut.
Valkoinen verenpisara on jo ihan hyvän kokoinen vaikka siirsin sitä viimevuonna ja se ei oikein tykännyt muutosta.
Keskuspihalla kuunliljat on saanut rehevyyttä.
Rivarin pihalta oli pakko kuvata jasmikkeet oli niin upeassa kukassa ja tuoksu jopa liiankin huumaava.
Minun on tämä sininen hortensia.
Kiitos vaalean vihreää ja Kirsi kun liityitte lukijaksi toivottavasti pystyn pitämään teidät hereillä jatkossakin.
Mutta tällaista tällä kertaa.
