maanantai 30. lokakuuta 2017

Lapsuuden puutarha muistot -haaste.

Sain Tuulikilta Kukkia ja koukeroita kivan haasteen minkä sanoin toteuttavani mielelläni. Minulla tosin  ei ole paljon teille annettavaa lukemista. Minun lapsuuteni puutarhavuodet olivat lyhyet. Minun isäni ja äitini erosivat minun ollessa joko viiden tai kuuden vanha. Asuimme isäni rakentamassa 40 luvun talossa. Isäni oli jonkinlainen puutarhuri, sekatyömies, välillä timpuri. Mutta taitava hän oli käsistään. Hän teki ihmisille puutarhoja, pieniä lampia ja jalosti omenapuita. Minä itse rakastan omenapuita. Mökkipaikan kun ostimme olisin halunnut että siellä olisi ollut myös näitä istutettuna. Kaikkea muuta oli. No piti istuttaa muutama.






Tässä rivarialueella missä asumme on ollut iso omena tarha. Minun veljeni ja isäni on ollut mukana istuttamassa niitä aikoinaan. Nyt niistä on jäljellä vain muutama puistoalueella. Rivarin pihalle ihmiset on istuttaneet uusia puita, kuin vanhaa kunnioittaen, Meidänkin pihassa on yksi. 




Tämän omenapuun alla minä viihdyn, luen ja joskus muistelen. Nyt en voi siellä muistella kun sen oksia kantaa 10-15 cm  lunta.


Lapsuuskodin pihalle isäni oli myös istuttanut muutaman omenapuun. Minä ja minua kolme vuotta vanhempi sisareni huomasimme yhtenä päivänä omenapuussa kolme omenaa. Niinpä otimme yhden ja veimme sen äidille ja sanoimme että tasaisi sen meille puoliksi. Äitiä harmitti koska ne olivat ensimmäiset omenat siinä puussa ja vielä raakoja. Mutta tasasi sen puoliksi meille kummallekkin. 








Mansikkaa äiti myös istutti ja me halusimme auttaa sisareni kanssa keräämällä
mansikat. Mansikoita tulikin aika iso astia. Meille tuli riitaa kumpi astian kantoi. Sisareni voitti kamppailun kun oli minua vanhempi. Minä en tästä lannistunut, vaan otin kiven ja heitin sisarta kalloon. Sisareni suuttui todella ja tempaisi minua vielä isommalla kivellä kuinkas muuten kuin myös kalloon. Molemmilta pääsi parku ja menimme sisälle äidille kantelemaan toisistamme. Äiti ei meitä lohduttanut kumpaistakaan vaan saimme lähtöpassit ulos. Vieläkin muistan kun mökillä kerään ensimmäiset mansikat tämän tapauksen ja tunnen melkein jopa kotin päässäni. 




Raparperiä meillä myös kasvatettiin. Aina kun minua ei huolittu mukaan leikkeihin tulin sisältä portaille ja huusin, että äiti käski antamaan mulle raparperiä. Silloin syötiin joskus pätkä ihan noin raakana.
Kuuleman mukaan isäni kasvatti myös kukkakaalia vuokra pelloilla. Ehkä meillä oli myös jotain muutakin hyötykasvia kasvamassa pihalla, mutta siitä minulla ei ole suurempaa muistikuvaa. 





Luonto oli meillä lähellä myöskin leikeissä. Pidettiin kauppaa. Voikukan kukka oli voi, sen varret halkaistiin ja laitettiin hiekkaa väliin siitä tuli silakka. Sitä en muista mikä oli tilliä joku luonnon kasvi se oli 
Lupiinin palot olivat herneitä jne. 
Kesät oli lämpimiä ja kauppa kävi. 



Meistä sisarista seuraavaksi vanhin veli oli kova kokkaamaan. Hän loihti ruuan pöytään leikeissä vaikka mistä. Kerran oli tarjolla sammakonkutu velliä ja nutipää soppaa. Meitä oli opetettu ettei ruuasta saa nurista ja syötiin kotona aina mitä oli tarjolla. Joten minä olin käynyt ruuan kimppuun tosissani. Veli ja siskoni esti. Minä olin vähän suuttunut moisesta. 



Kyllä ruokatarjoilu on muuttunut. 


Käpyjä kerättiin metsästä suuria määriä poltettavaksi. Minä kerään vieläkin käpyjä sytykkeeksi ja koristeeksi. 







Keväällä äitienpäivän aikaan kerättiin valkovuokoja isoja kimppuja. Meillä oli siellä lähellä teurastamo ja sen takana metsässä oli valkovuokoilla mahdottoman paksut ja pitkät varret. 


Kukkia oli aika niukasti meidän pihassa. Mutta jotain kuitenkin, oli vanhaa kantaa narsissia. 



Ja pioneja oli muutama pensas. Oli tummanpunaista kerrottua ja vaaleanpunaista kerrottua. 







Isäni ja äitini erottua hän vei sisarensa pihalle kumpaakin pionia yhden pensaan jotta kaikki ei häviäisi. Jäisi nämä muistoksi. 

Sen jälkeen olen asunut Pikku Pietari pihan tyylisissä tai yksittäisissä vuokra puutaloissa missä puutarhaa ei ole ollut. 
Mutta kiitos Tuulikin, että vaivuin näihin muistoihin. Ja taisi se muistojen tuoksinassa lumikin sulaa. 


Haastan mukaan tähän  lapsuuden muistojen puutarhoihin. 

Vaahteran lehdellä plogin. 
Rouva Myttynen muistelee blogin ja 
Anun puutarha plogin. 

Eli säännöt  olivat. Kerro kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi puutarhaystäväsi mukaan haasteeseen. 


Mutta tällaista tällä kertaa. 


34 kommenttia:

  1. Ihana postaus.. samat kukat ja jutut kuuluivat myös minun lapsuuden kesiin. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuus on ihanaa aikaa. Kiitos sinulle ja mukavaa alkavaa viikkoa sinnekkin.

      Poista
  2. Kummasti mielen sopukoista nousee kaikenlaista, kun muistelemaan alkaa....minulla oli veljiä ja sitten kiipeiltiin puissa ja tapeltiin....

    VastaaPoista
  3. Kyllä muistelot on ihania ja yllättäviä. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  4. Mukavia lapsuus muistoja. Hyvää alkanutta viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muistot lapsuudesta tuo myös haikeutta. Kiitos sinulle ja hyvää alkavaa viikkoa sinnekkin.

      Poista
  5. Mukavia muistoja. Hauska tuo kauppaleikki. Muistan leikkineeni kukkakauppaa lapsena, erilaisia luonnonkukkia säilykepurkeissa oli myytävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppaleikit olivat kivoja ja esivalmistelu vei paljon aikaa.

      Poista
  6. Ihana postaus. Jännä kun välillä ajattelee, ettei hirveästi muista jostakin asiasta mitään. Sitten kun sitä vaipuu muistamaan, niin kätköistä löytyykin vaikka mitä ihania muistoja <3

    VastaaPoista
  7. Kiitos sinulle, näin muuten on muistin vielä sitten lisääkin kun olin jo postauksen tehnyt.

    VastaaPoista
  8. Ihana muistelohetki! Monessa kohden samanlaisia muistoja.

    VastaaPoista
  9. Samanlaisia leikkejä on sitä tullut silloin leikittyä. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  10. Toisin kuin alussa vaatimattomasti mainitsit, sinullahan oli vaikka miten paljon kivoja lapsuuden puutarhamuistoja, joita oli kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu kun hana aukesi niin tulihan sitä. Kiitos sinulle.

      Poista
  11. Ihania muistoja ja niitä tuli paljon enemmän, mitä alussa sanoit. Lapsuuden kauppaleikeissä oli itsellekin tuttuja elementtejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot tulivat kirjoittelun myötä ja jotain muistui vielä myöhemminkin. Kauppaleikit olivat kivoja esivalmistelut vei joskus niin kauan ettei kerinnyt leikkiä ollenkaan sinä päivänä.

      Poista
  12. Kiitos Nila, haasteesta. Tämä Puutarhurin Majan aloittama muisteluhaaste taisi alkaa toisen blogini "Mummukan jutustelua" muistoistani. Moni on haasteeseen innostuneena vastannut ja erilaisia muistoja on kertynyt valtavasti, Sinullakin paljon hyviä muistoja ja kivoja kuvia. Täytynee syventää tähän blogiini näitä lapsuuden puutarhamuistoja, niitäkin löytyy, kunhan alkuun pääsen. Muistorikasta alkava viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ympyrä on sulkeutunut. Kiva oli muistella. Hyvää alkavaa viikkoa.

      Poista
  13. Kivat muistelut. Käpyjä keräsin minäkin sedän saunan lämmitystä varten ja grillaukseen. Kauppaleikit metsässä olivat kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävyissä on paljon pihkaa mukana joten ne palaa hyvin. Kauppaleikit oli kivoja.

      Poista
  14. Kiitos haasteesta <3 Olipa mahtavat muistelot sinulla. Paljon samankaltaisia muistoja rupesi tulvimaan myös omaan mieleeni, kun luin tekstiäsi. Palataanpa aiheeseen, kun ennätän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kiinnostuit ja kyllä ne leikit ja touhut on aika lailla samanlaisia ollut varmaan.

      Poista
  15. Oi miten ihania kuvia ja niin kauniita muisteloita♥ Ennen oli kyllä niin erilaiset leikit ja paljon käytettiin luonnosta löytyneitä materiaaleja...Tiedätkös kun tuo sammakonkutu velli kuulosti kovin tutulta:) Lapsuusmuistot on aina niitä mukavimpia, siinä nousee heti hymy huulille kun miettii mitä kaikkea sitä onkaan silloin pienenä tullut tehtyä:) Mukavaa alkanutta viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammakonkutua ja nuijapäitä veroitti silloin varmaan tällaiset leikit. Toivottavasti meidän lapsilla ja erityisesti heidän lapsilla on jotain muistettavaa luonnosta ja puhtaasta ympäristöstä ja ilmasta.

      Poista
  16. Tässähän oli vaikka kuinka paljon mukavia muisteloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä sitten kuitenkin riitti yhteen postaukseen. Kiitos sinulle.

      Poista
  17. Aloitit sanomalla, että paljoa ei tule tarinaa, mutta kertyihän sitä. Minusta tässä on mukavaa se, että lapsuuden puutarhamuistot eivät aina liity rakennettuihin jalopuutarhoihin. Monilla on juuri tällaisia muistoja - valkovuokkoniittyjä ja käpymetsiä - ja ne ovat olleet niin tärkeitä! Kivasti kootut muistot!

    VastaaPoista
  18. Ensin minusta tuntui että minulla ei ole mitään annettavaa lukemista. Mutta kun aloin ajatella niin olihan sitä, vaikka vain tosiaan tavallista ihanaa arkea ja lapsuutta. Ilman huolen häivää. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  19. Ihania muistoja <3 Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki positiiviset muistot on mukavia. Kiitos sinulle ja mukavaa loppuviikkoa sinulle myös.

      Poista
  20. Ihana postaus täynnä kauniita muistoja! Hyvää marraskuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ja marraskuu onkin alkanut mukavissa merkeissä. Hyvää marraskuun alkuja myös sinne.





      Poista
  21. Vastaukset
    1. Mukavat oli näitä myös muistella. Kiitos sinulle.

      Poista